Ystävä-matka kumppani elämässä

Pyydän istahdappa hetki, nyt kun luet tätä. Hengitä muutaman kerran vähän syvempään ja rentoudu. Voit vaikka sulkea silmäsi hetkeksi, tullaksesi tietoisemmaksi itsestäsi, elämästäsi, ystävistäsi.

Yksikään ystäväsi ei ole tullut elämääsi sattumalta. Niin hänellä, kuin sinulla, on aivan erityinen merkitys toistenne suhteen. Nyt ystävänpäivänä, voimme kaikki olla kiitollisia niistä ihmisistä, niistä sieluista ja heidän elämistään, jotka kietoutuvat omaamme. Mitä elämä olisi ilman heitä?

Yksinäisyys on aikamme suurin musertaja. Liian moni sairastuu, uupuu ja antaa periksi yskinäisyydessään. Liian monelle yskinäisyydestä on tullut vankila, josta ei pääse, vaikka läheisyydessä, vierellä, samaan suuntaan, rientää joukottain ihmisiä. Jokin estää, eristää ja tukahduttaa.

Ystävyyden juuret, ulottuvat elämiimme, kauan ennen nykyistä. Henkinen kasvu, hioutuminen tapahtuu juuri ihmissuhteissa. Karma-syyn ja seurauksen ehdoton laki,  liittää meidät toisiimme, mitä syvimmillä ja vaikuttavimilla tavoilla. Vaikeimmat ja raastavimmat ihmissuhteet, ovat se mylly, jossa meistä jauhautuu itsekkyys, omahyväisyys, kauna, katkeruus, ahneus, epärehellisyys... Olemme tuossa myllyssä yhtenä tärkeänä osana ja juuri niissä kokemuksissa luomme ja sidomme itsemme jälleensyntymisen kiertoon. Emme vapaudu, emmekä ylevöidy ennen kuin opimme olemaan anteeksi antavia, rakastavia ja totuudellisia.

Ne ihmiset, joiden kanssa elämä sujuu ja joissa erimielisyydet sovitaan ilman vihaa tai kaunaa, antavat iloa ja energiaa. He ovat niitä, joiden kanssa tietyt kasvun haasteet on jo voitettu. He tuovat elämään lupauksen  vaikeuksien voittamisen mahdollisuudesta. Jokainen meistä tekee itse omat valintansa ajatus tasolta sanoista tekoihin ja vastaa seurauksista. Sitä on elämämme.

Kiitollisuus on sydämen tunne. Sydän on linkki Jumalan yhteyteen. Jumala on aina hereillä. Hän ei koskaan jätä meitä yksinäisyyteen liian pitkäksi aikaa, jos vain ymmärtäisimme pyytää tukea, vahvistusta ja voimaa. Yksinäisyys voi olla se askelma kasvussamme, joka avaa oven kiitollisuuteen. Ehkä juuri yksinäisyyden kautta opimme antamaan arvon ihmisille ja itsellemmekin.

Kiitos ystävä, että olet tietoisuudessani. Olen onnellinen sinusta. Matkamme jatkuu.....