tiistai 27. marraskuuta 2012

Olemisen tila

Rukoileminen on sydämen puhetta Jumalalle. Itse sanoilla, on meille ihmisille moninaiset merkitykset, mutta uskon ja tiedän, että Jumala näkee ja tuntee syyt, miksi ihminen rukoilee. Tiedän ihmisiä, jotka eivät rukoile, koska eivät usko Jumalan olemassa olemiseen Niin ollen heillä ei myöskään ole tietoista yhteyttä omaan henkiseen olemukseensa ja sieluun.  Siten heillä ei ole myöskään tietoa ja ymmärrystä. He ovat kuitenkin matkallaan menossa kohti sitä.

Rukoilemista on tutkittu ja sen vaikuttavuudesta ollaan vakuuttuneita myös tiedepiireissä. On tehty tutkimuksia, joissa tietty määrä ihmisiä, on rukoillut jonkun ihmisen terveyden puolesta. Toisten puolesta ei ole rukoiltu. Ne joiden puolesta rukoiltiin paranivat ja tunsivat voivansa paremmin, kun taas ne joiden puolesta ei rukoiltu, eivät havainneet mitään muutosta olotilassaan.

Jumala ja ihmisen henki liittyvät yhteen. On vapauttavaa ja lohdullista ajatella, tuntea, uskoa ja ymmärtää niin. Ymmärtäminen on enemmän kuin uskominen, koska silloin ihmisen koko kapasiteetti sulautuu yhteen. Kyse on myös tietämisen ja tietoisuuden laajenemisesta, henkistymisestä ja valaistumisesta. Kun kerran tietää tämän todeksi, niin siitä tulee elämän sisältö ja tarkoitus. Elämä muuttuu paremmaksi kaikilla tavoin. Jumalallinen elämä on kaiken elämisen tavoite, koska mitä muuta ihminen tavoittelee kuin sopusointua ja tasapainoa? Kaipuu Jumalan kokemiseen on jokaisen sielun tavoite ja tarkoitus. Se antaa selityksen pyrkimyksille parempaan elämään, se viitoittaa elämänmatkaa ja antaa syvälliset merkitykset niin kärsimykselle kuin onnelle. Sattumanvaraisuus väistyy ja tilalle muodostuu käsitys valintojen merkittävyyksistä ja vastuullisuudesta.

Jumalan yhteydessä eläminen ei tarkoita johonkin lahkoon tai uskontoon kuulumista. Toiset tarvitsevat seurakuntaa ja pappeja, toisille ne edustavat ihmisen luomia instituutioita ja rakenteita, jotka aina tuovat mukanaan valtapyrkimyksiä ja byrokratiaa. Yhteys Jumalaan ei tarvitse välikäsiä, eikä organisaatioita. Yhteys toisiin ihmisiin on luonnollista, koska Jumalan Isyyden kautta koko ihmiskunta liittyy Häneen. Samanhenkisten ihmisten rukoilu ja meditaatio on hyvin voimaannuttavaa, tehtiinpä sitä fyysisesti samassa tilassa tai kaukana toisista samaan aikaan. Henkisessä ulottuvuudessa ei ole paikalla olemisen pakkoa. Yhteys toimii toisessa ulottuvuudessa ja energia virtaa joka tapauksessa.

Olemisen tila on pyhä kokemus. Pyhyys syntyy siitä kokonaisesta olemuksesta, jossa kaikki tasot ovat harmoniassa keskenään ja toistensa suhteen. Siinä kokemuksessa ei ole sanoja, ei ilmaisua eikä selvityksiä. Kaikki asettuu sihen missä niiden kuuluu olla. Ei ole mitään pyrkimystä, ei aietta, ei tavoitetta. Ajatuksien virta ei suolla suunnitelmia, miten elämän pitäisi edetä, mitä pitäisi tehdä sen ja sen asian ja ihmisen suhteen. Hiljaisuus on täydellistä. Juuri siinä kokemuksessa on koko elämä läsnä.

" Jumalani, kiedo elämämme pyhään hiljaisuutesi. Avaa sydämeemme ja sielumme parantavalle valollesi. Liitymme rakkaudelliseen hoitoosi ja vahvistumme ottamaan paikkamme siinä työssä, jonka tunnemme olevan alkamaisillaan. Rukoilemme voimaa siihen, että kykenemme pysymään lujina, pelottomina ja hereillä. Että pystynmme säilyttämään tyyneytemme ja päättäväisyytemme, tapahtuupa mitä hyvänsä. Niin sitoudumme Sinuun ja olemme ykseydessämme vahvoja ja rakkautesi läpäisemiä. Amen,"


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti