Joku muistaa

Joku muistaa syntymäsi ihmeen. Siitä on kauan aikaa, ihmisen elämässä mitattuna ikuisuus. Sinä itse voit tutkia vuosilukuja ja kerätä muistoja tästä elämästä. Lapsuus aika on kuitenkin sinussa asenteina, uskomuksina, käyttäytymismalleina, tapoina ja tottumuksina. Se aika josta tässä puhutaan, tarkoittaa sitä hetkeä, kun ensikerran singahdit Jumalasta sielun kipinänä ihmiskehoon. Siellä on sinun syntymäsi hetki ja kuvittele, joku muistaa sen täsmälleen.

Onko sinun tarpeen muistaa missä, milloin ja miten? Tai kuinka monta kertaa, millä vuosituhannella, missä kulttuurissa, keiden kanssa jne? Kaikki kokemukset ovat sinussa, sillä juuri niissä kokemuksissa sinusta on kasvanut se, kuka olet juuri nyt. Ne ihmiset joiden kanssa elät nykyisin, ovat juuri niitä sieluja, joiden kanssa singahdit elämään. Matkanne on ollut pitkä, vaihteikas, mutta aina yhteys on toiminut jollakin salaperäisellä tavalla.

Katso läheisiäsi herkillä aisteilla. Mitä hän on sinulle opettanut? Mitä sinä olet opettanut hänelle? Mitkä kokemukset ovat tuoneet teidät yhteen? Kaikki vastaukset ovat löydettävissä sille, joka haluaa löytää ne. Siihen tarvitaan tutkijan mieltä ja herkkyyttä aistia näkymättömältä vaikuttavia ulottuvuuksia. Kyse on henkisestä virittäytymisestä.

Kaikilla meillä on, viiden aistin lisäksi, henkiset instrumentit. Niiden olemassa oleminen on utopiaa niille, joiden kiinnostuksen kohteet sijaitsevat fyysisellä, aineellisella tasolla. Henkisesti herännyt ihminen tulee tietoiseksi ja saa kokemuksiinsa yli aististen taajuuksien olemassa olemisen. Kyse on energiasta, sen värähtelyistä ja taajuuksista. Maallinen ihminen värähtelee karkeilla tasoilla, lähellä aineen taajuuksia. Henkistynyt ihminen resonoi henkisten värähteiden kanssa ja kesken. Siksi henkisesti värähtelevien on joskus vaikeaa kestää tätä maailmallista vaihetta. Toisaalta, jokaisella täällä olijalla on tehtäviä suoritettavanaan, koska eteneminen ei tapahdu muutoin, kuin opiskelemalla elämää. Vaikeudet viittaavat suoraan oppiläksyihin ja karmallisiin tapahtumiin.

Joku muistaa syntymäsi ja on kiinnostunut kasvustasi. Hänelle olemassaolosi, kasvusi ja kehittymisesi, on universumin merkittävin asia. Hän tuntee sinut, jopa paremmin kuin sinä itse tai kukaan muu ihminen. Kuvittele ja silti sinä voit olla täysin tietämätön ja torjuva häntä kohtaan.

Koko elämän etsimme vastauksia. Etsiessämme jotakin, kadotamme sen, mikä on ollut koko ajan läsnä. Paradoksi, jota emme tahdo millään käsittää.

Uskomukset värittävät elämää. Nyt meidän tulisi vihdoinkin avata tämä asia täyteen päivän valoon, koska on olemassa tietoa. Tieto on ainoa turvamme, koska tapahtuneet asiat kertovat sen, miten uskomusjärjestelmämme ovat oikeasti rakentuneet. Uskomuksien ja tietämättömyyden verhot repeytyvät silmiemme alla ja totuus tulee esille vääjäämättä. Miten sinä reagoit siihen tietoon, joka tulee osoittamaan, uskomuksesi mielikuvituksellisuudeksi? Muistan keskustelun jonka kävin erään kirkkoherran kanssa, hänen ajattelunsa päättyi siihen, kun hän totesi: Ne ovat uskon asioita, niitä ei tarvitsekkaan ymmärtää. Juuri tällä sanan parrella hän osoitti sen, kun keskutelu kääntyi opillisesti kiellettyyn asiaan, jälleensyntymään, henkimaailman olemassa oloon jne. Samaan hengen vetoon hän totesi, että niin se perkele vehkeilee....

No joka tapauksessa elämässä tapahtuu koko ajan ihmeitä. Toiset nimittävät niitä sattumiksi, koska heille koko elämä on yhtä suurta sattumuksien sarjaa. Kuinka pieni askel siihen suuntaan, että entäs jos sattumaa ei olekkaan? Jo siitä voi alkaa luovan ajattelemisen aika, oivalluksesta, että itse kukin onkin tarkoin suunnitellun luovuuden ilmaus. Jokaisella meistä on tarkoitus. Emme ole syntyneet sattumalta, eikä elämämme tarkoitus  ole vain pistäytyä täällä.

Kaikki tarvittava tieto ja kokemus on jokaisen meidän ulottuvilla. Sisimmässämme odottaa valtava aarre, jota ei voi mitata millään inhimillisillä mittareilla. Haluatko sinä löytää, oivaltaa ja ymmärtää?

Nyt jos koskaan on sen aika.