sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Tämä tapahtuu kaikille meille!

Jeesus opettaa meitä olemaan lapsen kaltaisia. Yhtä luottavaisia, iloisia, vapaita ennakkoluuloista ja onnellisia. Samalla tavoin Hän opettaa, jos joku satuttaa yhtäkään näistä pienistä, niin hänelle tulee laittaa myllynkivi kaulaan  ja upottaa merten syvyyksiin.

Lapset, jotka tulevat kaltoin kohdelluiksi, pahoinpidellyiksi, hyväksikäytetyiksi, murhatuiksi, kaikkien meidän aikuisten silmien ja sydämien edessä, osoittavat kohtalollaan kaikkien meidän syyllisyyden. Kukaan meistä ei ole syytön,, koska olemme välinpitämättömyydellämme, itsekeskeisyydellämme, rakkaudettomuudellamme, ahneudellamme, kiireellämme kääntäneet silmämme pois heistä. Yhteiskuntamme virkamiehineen, lainlaatijoineen ovat epäonnistuneet karkeasti tehtävissään. Olemme ajatuneet väärille urille ja kysymys kuuluu; kykenemmekö me korjaamaan sen, minkä täytyy tulla korjatuksi?

Meiidän tulee korjata oma asenteemme, ajattelumme ja tekomme. Hävettävää olla hyvinvointivaltio Suomen kansalainen. Hävettää oma toimettomuus näissä asioissa, koska olemmehan kaikki näkemässä, kuulemassa ja kokemassa lapsien kohtelua omassa arjessamme. Tiedämme, mutta emme tee asioille mitään. Kun kukaan muukaan ei tee, niin ei se kuulu minullekkaan! Me olemme rakentaneet tunteettoman, välinpitämättömän ja kylmän yhteiskunnan. Miten aiomme kestää ne kauheudet, jotka tulevat nousemaan tietoomme, kun salailun verhot nostetaan ylös?

Murhaajien kasvot pidetään salassa, koska on liian rankkaa nähdä kuka se on. Emme kestä todellisuutta, koska elämme täydellisessä pimeydessä. Systeemimme suojelee pahantekijöitä ja eikö sekin ole osoitus siitä, minkä ja keiden ehdoilla elämäämme johdetaan!

Mitä me voimme tehdä?

Riisua itsemme itsekkyyden haarniskasta. Avata silmämme ja sydämemme näkemään, tuntemaan, kuulemaan ja vieläpä ymmärtämään kokemamme. Etsimään todellisia keinoja elämämämme sisältöihin ja niin että kykenemme toimimaan ennakoidusti. Meidän on noustava taistelemaan pahuutta vastaan. Kun pahuus on pimeyttä, on lisättävä valoa. Valo on rakkautta, välittämistä, huolenpitoa ja hyväntekeväisyyttä. Omatuntomme on Jumalan ääni meissä. On kuunneltava herkin korvin, mitä sisimpämme sanoo. Siltä suunnalta saamme ainoan oikean vastauksen ja toiminta ohjeen. Rakasta lähimmäistä, niin kuin itseäsi. Muuta ei tarvita. Matka on pitkä tulla rakastavaksi ihmiseksi, mutta jos valjastamme halumme, tahtomme ja pyrkimyksemme sen eteen, pääsemme aivan varmasti alkuun. Yhdessä, vain yhdessä voimme tuoda niin paljon valoa tähän pimeyteen, että valosta tulee vallitseva olotilamme.

" Oi Jumalani, kaiken tämän kärsimyksen ja pimeyden keskeltä huudan Sinua apuun. Vahvista minua tekemään valo työtä kaikella sydämelläni, kaikella sielullani, kaikella tahdollani, niin että kykenen näkemään ja reagoimaan näkemääni oikealla tavalla. Niin että kykenen, omalta osaltani, pysäyttämään lapsien kärsimykset ja niin että pahantekijä herää ennen, kuin saattaa tekonsa näkyväksi. Anna minulle rohkeutta tulla esille sinun pyhässä valossasi niin, että saan tehdyksi sen mikä on välttämätöntä. " Amen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti