Tulkintaa koko elämä?

Tiedätkö, kun on tapahtuma, jossa on useampia osallisia ja näkijöitä, kaikkien kertomukset tapahtumasta poikkeavat toisistaan. Kaikki kuitenkin sanovat kertovansa totuuden tai sen mitä he näkivät. Kauneus on katsojan silmissä tai voisi sanoa, että koko elämä, kaikkine vivahteineen, tuntemuksineen, raegointeineen jne. on jokaiselle ihmiselle omanlaisensa. Havainnoimme elämää oman sisäisen viitekehyksemme mukaan. Mikä on tämä suodatin, jonka läpi vaikutelmat värittyvät?

Kokemuksemme elämästä on aina henkilökohtainen, sisimmän itsen suodattama ja värittämä. Suodattimemme ovat muodostuneet uskomuksiemme, kokemuksiemme ja henkisen tietoisuuden kautta. Tarkastellessamme elämää, ihmissuhteita, työtä ja mitä tahansa muuta, suhtautumisemme virtaa suodattimiemme kautta. Se on totta minulle, mutta utopiaa kaikille muille. Voihan toki olla, että jollakin muulla voi olla samansuuntaisia mielipiteitä, mutta elämän kokemukset lomittuvat aikaisempiin kokemuksiin aina erilaisina.

Henkinen ihminen, joka tietää elävänsä tätäkin elämää, oppiakseen tuntemaan itseään, kasvaakseen henkisesti, on oivaltanut oman ainutkertaisuutensa. Syyn miksi on olemassa ja seurauksen välttämättömyyden kokemuksiinsa. Mikään ei ole sattumaa, eikä irrallista. Tarkoituksenmukaisuuden oivaltaminen avaa aivan uuden ulottuvuuden koko elämään.

Tulkinnan laatu on mielenkiintoinen asia. Asenne millä elämme, tulee ilmi juuri tässä. Kun suodattimeni on täynnä roskia, siis negatiivisia olettamuksia, uskomuksia ja miinusmerkkisiä kuvitelmia, elämäni tulkinta on mollivoittoista vaikerrusta. Jos taas suodattimeni on puhdas ja läpäisevä, tulkintani on myönteistä. Kaikki virtaa ja asiat luonnistuvat.

Voinko vaikuttaa suodattimieni läpäisevyyteen? Kuka voi jos en minä, kun kerran koko elämä on henkilökohtainen kokemus. Halutessani päästä virtaavaan, positiiviseen tilaan, minun on siis opeteltava puhdistamaan suodattimeni. Jälleen kerran, kyse on halusta! Haluanko minä oikeasti ja mitä  minä haluan? Lähtökohdan ollessa itsessä, loppuhuipennuksenkin täytyy päättyä itseen. Ei ole siis olemassa ketään muuta kuin itse.

Materialistinen maailma, joka on valjastettu aineen ja tavaran harhaan, pitää ihmisen otteessaan tasan niin kauan, kun ihminen havahtuu tajuamaan ja ymmärtämään elämän syvät merkitykset. Maailman markkinoilla käydään täydellistä rihkama kauppaa, jolla ei loppujen lopussa ole mitään arvoa. Uskotko? Arvo on se, minkä ihminen sille antaa. Joillekkin se on koko elämä, ainakin toistaiseksi, toisille se on lakannut olemasta. Voiko sitten ihminen elää täydesti ilman tuota rihkamaa? Todennäköisesti kyllä, mutta matka sinne voi kysyä todella paljon rohkeutta ja uskoa. Elämän sidoksien purakamiseen menee oma aikansa, mutta se on mahdollista. Minkä arvon ihminen antaa millekkin asialle määrittää sen hinnan. Hinta on muuta kuin euroja.

Hyvinvointi on täydellisesti sisäisyydestä nouseva tietoisuus. Ihminen kokee kokemuksensa ja tekee tulkintaansa, jonka mukaan hän ilmaisee itsensä. Sopusointu ja harmonia itsessä ja suhteissa muihin, täytyy olla merkki virtaavasta tulkinnasta. Energia on keskeistä ja sen suhteenhan me reagoimme. Mikäli olen sopusoinnussa alkulähteeseen, olen harmoniassa elämäni ja itseni kanssa. Tulkintani elämän kokemuksista vahvistaa niin ollen minua, mutta myöskin alkulähdettä eli Jumalaa.

Elämä on matkalla olemista. En voi päästä määränpäähäni kulkematta sinne askel askeleelta. En voi oikaista mutkia suoriksi silloinkaan, kun matkanteko on vaivalloista tai hankalaa. Järjen käyttö on Luojan antama mahdollisuus ja asioiden todellisen laidan ymmärtäminen voi tapahtua kokemuksissa. Ymmärtämisen jälkeen käyttäytyminen, asenteet ja valinnat voivat muuttua. Jos aiemmin ryntäilin päätäpahkaa sinne ja tänne, tietämättä miksi,niin jossakin vaiheessa syntyy ymmärrys, miksi teen niin ja onko se välttämätöntä tai haluanko teloa itseäni jatkuvasti. Ymmärrys johtaa viisastumiseen ja se on taas elämänkokemuksien tarjoama mahdollisuus edetä oikeaan suuntaan. Oikean suunnan tunnistan siitä, että se motivoi minua jatkamaan ja koen iloa matkalla olemisesta, elämisestä.

"Rakas Lapsi, sinua ei ole luotu siksi, että kärsit vaan siksi, että rakastaisit. Kärsimys on rakkauden poissaoloa ja voit  sulkea pois rakkauden, koska vastaat itse elämästästäsi. Kaipaus eheyteen on sinun pontimesi elämässä. Niin kauan joudut jatkamaan matkaa, kun ymmärrät olevasi Jumalan luomus. Vapaaehtoinen kärsimys vie sinua väistämättä kohti ymmärrystä. Sen voi sanoa olevan siunaus sinulle, vaikka kipusi voi olla kuinka kovaa tahansa. Jossakin vaiheessa kärsimys muuttuu iloksi. Ota se sydämellesi ja vaali sitä. Älä anna periksi epätoivolle vaikka näyttää, että mikään ei mene suunnitelmien mukaan. On olemassa hyviä suunnitelmia, mutta myöskin huonoja suunnitelmia, joiden ei ole tarkoituskaan onnistua. Sinun tehtäväksesi jää suhtautuminen asiaan. Suhtautuminen on sinun iki oma suodattimesi. Mitä teet kokemuksellasi? Kasvattaako se sinua vai katkeroittaako se sinua? Muista katkeruus ei ole elämän tarkoitus vaan se on juuri sinun valitsemasi tapa suhtautua. Päästä irti kielteisistä sidoksista, et tarvitse niitä enää. Ne ovat täyttäneet tehtävänsä ja joutavat mennä. Anna itsellesi lupa kellua, edes yhden pienen hetken täysin luottavaisena siihen, että et huku. Elämä kantaa, koska niin on ollut aina ja tulee olemaan. Olosuhteet voivat muuttua ja muuttuvatkin, sitä mukaan, kun ymmärrys kasvaa. Huolehdi omasta osuudestasi, niin hyvin kun pystyt, Jumala huolehtii omastaan aivan varmasti." Amen.