maanantai 28. toukokuuta 2012

Tulkintaa koko elämä?

Tiedätkö, kun on tapahtuma, jossa on useampia osallisia ja näkijöitä, kaikkien kertomukset tapahtumasta poikkeavat toisistaan. Kaikki kuitenkin sanovat kertovansa totuuden tai sen mitä he näkivät. Kauneus on katsojan silmissä tai voisi sanoa, että koko elämä, kaikkine vivahteineen, tuntemuksineen, raegointeineen jne. on jokaiselle ihmiselle omanlaisensa. Havainnoimme elämää oman sisäisen viitekehyksemme mukaan. Mikä on tämä suodatin, jonka läpi vaikutelmat värittyvät?

Kokemuksemme elämästä on aina henkilökohtainen, sisimmän itsen suodattama ja värittämä. Suodattimemme ovat muodostuneet uskomuksiemme, kokemuksiemme ja henkisen tietoisuuden kautta. Tarkastellessamme elämää, ihmissuhteita, työtä ja mitä tahansa muuta, suhtautumisemme virtaa suodattimiemme kautta. Se on totta minulle, mutta utopiaa kaikille muille. Voihan toki olla, että jollakin muulla voi olla samansuuntaisia mielipiteitä, mutta elämän kokemukset lomittuvat aikaisempiin kokemuksiin aina erilaisina.

Henkinen ihminen, joka tietää elävänsä tätäkin elämää, oppiakseen tuntemaan itseään, kasvaakseen henkisesti, on oivaltanut oman ainutkertaisuutensa. Syyn miksi on olemassa ja seurauksen välttämättömyyden kokemuksiinsa. Mikään ei ole sattumaa, eikä irrallista. Tarkoituksenmukaisuuden oivaltaminen avaa aivan uuden ulottuvuuden koko elämään.

Tulkinnan laatu on mielenkiintoinen asia. Asenne millä elämme, tulee ilmi juuri tässä. Kun suodattimeni on täynnä roskia, siis negatiivisia olettamuksia, uskomuksia ja miinusmerkkisiä kuvitelmia, elämäni tulkinta on mollivoittoista vaikerrusta. Jos taas suodattimeni on puhdas ja läpäisevä, tulkintani on myönteistä. Kaikki virtaa ja asiat luonnistuvat.

Voinko vaikuttaa suodattimieni läpäisevyyteen? Kuka voi jos en minä, kun kerran koko elämä on henkilökohtainen kokemus. Halutessani päästä virtaavaan, positiiviseen tilaan, minun on siis opeteltava puhdistamaan suodattimeni. Jälleen kerran, kyse on halusta! Haluanko minä oikeasti ja mitä  minä haluan? Lähtökohdan ollessa itsessä, loppuhuipennuksenkin täytyy päättyä itseen. Ei ole siis olemassa ketään muuta kuin itse.

Materialistinen maailma, joka on valjastettu aineen ja tavaran harhaan, pitää ihmisen otteessaan tasan niin kauan, kun ihminen havahtuu tajuamaan ja ymmärtämään elämän syvät merkitykset. Maailman markkinoilla käydään täydellistä rihkama kauppaa, jolla ei loppujen lopussa ole mitään arvoa. Uskotko? Arvo on se, minkä ihminen sille antaa. Joillekkin se on koko elämä, ainakin toistaiseksi, toisille se on lakannut olemasta. Voiko sitten ihminen elää täydesti ilman tuota rihkamaa? Todennäköisesti kyllä, mutta matka sinne voi kysyä todella paljon rohkeutta ja uskoa. Elämän sidoksien purakamiseen menee oma aikansa, mutta se on mahdollista. Minkä arvon ihminen antaa millekkin asialle määrittää sen hinnan. Hinta on muuta kuin euroja.

Hyvinvointi on täydellisesti sisäisyydestä nouseva tietoisuus. Ihminen kokee kokemuksensa ja tekee tulkintaansa, jonka mukaan hän ilmaisee itsensä. Sopusointu ja harmonia itsessä ja suhteissa muihin, täytyy olla merkki virtaavasta tulkinnasta. Energia on keskeistä ja sen suhteenhan me reagoimme. Mikäli olen sopusoinnussa alkulähteeseen, olen harmoniassa elämäni ja itseni kanssa. Tulkintani elämän kokemuksista vahvistaa niin ollen minua, mutta myöskin alkulähdettä eli Jumalaa.

Elämä on matkalla olemista. En voi päästä määränpäähäni kulkematta sinne askel askeleelta. En voi oikaista mutkia suoriksi silloinkaan, kun matkanteko on vaivalloista tai hankalaa. Järjen käyttö on Luojan antama mahdollisuus ja asioiden todellisen laidan ymmärtäminen voi tapahtua kokemuksissa. Ymmärtämisen jälkeen käyttäytyminen, asenteet ja valinnat voivat muuttua. Jos aiemmin ryntäilin päätäpahkaa sinne ja tänne, tietämättä miksi,niin jossakin vaiheessa syntyy ymmärrys, miksi teen niin ja onko se välttämätöntä tai haluanko teloa itseäni jatkuvasti. Ymmärrys johtaa viisastumiseen ja se on taas elämänkokemuksien tarjoama mahdollisuus edetä oikeaan suuntaan. Oikean suunnan tunnistan siitä, että se motivoi minua jatkamaan ja koen iloa matkalla olemisesta, elämisestä.

"Rakas Lapsi, sinua ei ole luotu siksi, että kärsit vaan siksi, että rakastaisit. Kärsimys on rakkauden poissaoloa ja voit  sulkea pois rakkauden, koska vastaat itse elämästästäsi. Kaipaus eheyteen on sinun pontimesi elämässä. Niin kauan joudut jatkamaan matkaa, kun ymmärrät olevasi Jumalan luomus. Vapaaehtoinen kärsimys vie sinua väistämättä kohti ymmärrystä. Sen voi sanoa olevan siunaus sinulle, vaikka kipusi voi olla kuinka kovaa tahansa. Jossakin vaiheessa kärsimys muuttuu iloksi. Ota se sydämellesi ja vaali sitä. Älä anna periksi epätoivolle vaikka näyttää, että mikään ei mene suunnitelmien mukaan. On olemassa hyviä suunnitelmia, mutta myöskin huonoja suunnitelmia, joiden ei ole tarkoituskaan onnistua. Sinun tehtäväksesi jää suhtautuminen asiaan. Suhtautuminen on sinun iki oma suodattimesi. Mitä teet kokemuksellasi? Kasvattaako se sinua vai katkeroittaako se sinua? Muista katkeruus ei ole elämän tarkoitus vaan se on juuri sinun valitsemasi tapa suhtautua. Päästä irti kielteisistä sidoksista, et tarvitse niitä enää. Ne ovat täyttäneet tehtävänsä ja joutavat mennä. Anna itsellesi lupa kellua, edes yhden pienen hetken täysin luottavaisena siihen, että et huku. Elämä kantaa, koska niin on ollut aina ja tulee olemaan. Olosuhteet voivat muuttua ja muuttuvatkin, sitä mukaan, kun ymmärrys kasvaa. Huolehdi omasta osuudestasi, niin hyvin kun pystyt, Jumala huolehtii omastaan aivan varmasti." Amen.


maanantai 14. toukokuuta 2012

Uskotko, etkö usko ?

Mitä sinä uskot? Uskominen on enemmän kuin tietäminen. Voitko uskoa? Tietäminen perustuu opittuun ja uskominen on sismpään itseen iskostettu "totuus". Ristiriita tietämisen ja uskomisen välillä on ilmeinen, koska tietoa saadaan koko ajan lisää ja uusi tieto voi kumota vanhan. Uskominen on syvällä alitajunnan syöveriessä, että tiedon avulla, et voi kumota uskomuksien voimaa. Ihminen käy aina kovimmat väännöt itsensä eli uskomuksiensa kanssa. Siinä se on!

Miksi en voi vahingollisille uskomuksilleni mitään? Vahingollinen uskomus voi olla esimerkiksi " en kykene tekemään tätä, minusta ei ole siihen, ei tästä tule mitään, en osaa, en pysty, en kykene jne" Onko joku joskus sanonut sinulle  ettei sinusta ole? Vai oletko tulkinnut toisten sanomisia siihen suuntaan, että olet mitätön tai sinusta ei ole? Itsetunto on se perusta, mistä kumpuaa hyvinvointi. Mikäli itsetuntoa ei ole tai sitä on vain vähän, niin elämästä muodostuu väistämättä hankala matka.

Miten voin muuttaa kielteisiä uskomuksia? Ja tämä on se kaikkista tärkein asia. Kyse on muuttumisesta, sisäisen itsen kanssa käydystä keskustelusta. Uudistavasta työskentylystä, oman sisäisen itsen parantamisesta, eheyttämisestä ja energisoinnista. PARANEMISEN AVAIMET antavat juuri tähän ne työkalut,
jotka oikesti toimivat. En lakkaa hehkuttamasta tämän menetelmän puolesta, koska ne toimivat.

Energia on keskeistä paranemisessa ja sairastamisessa. Vihdoinkin on selkeytetty elämän perustat. Ne perustat, joiden olemassa olo on tiedostettu vuosituhansia, mutta niille ei ole annettu mahdollisuutta tulla esille, ennen kuin nyt. Kyse on kehityksestä , kypsymisestä, kasvusta eli ihmisen tietoisuus on laajennut,  että hän kykenee tunnistamaan ja tuntemaan muitakin olomuotoja kuin konkretia. Energiahan on virtaavaa ja silmin havaitsematonta. Tässä on yksi tärkeä kohta. On olemassa elämän muotoja ja tasoja, joita ei voi nähdä fyysisten silmien kautta, mutta ne ovat silti olemassa. Kun ihminen avautuu energioissaan keveimmille tasoille,  hän voi jonkun aistinelimensä avulla tunnistaa energioita ja muotoja. Ne ovat olemassa, uskotteleepa kuka mitä muuta tahansa. Kasvu ja kehittyminen eli henkistyminen avaa ihmiselle nämä kanavat. Kyky on silti jokaisen itsensä uskottelemasta todellisuudesta, toista ei voi tuomita sen mukaan.  Jokainen on juuri sillä paikalla, mihin hänen tietoisuutensa hänet asettaa. Ei myöskään niin, että ne joilla on jo kyky aistia, ylevöittäisivät itseään sillä. Toiottavaa on, että ne jotka menevät askeleen edellä, avaavat tietä niille, jotka astelevat taaempana. Rakkaus ja ystävällisyys ovat sydämen hyveitä, jotka lisäävät kaikkien voimaa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja se pitää paikkansa.

Haluatko sinä voida paremmin-on kysymys, johon voi vastata, jokainen itsessään. On olemassa ihmisiä, jotka ovat sairautensa kanssa niin sinuja, että eivät halua luopua niistä. Silloin he eivät halua parantua. Toisaalta on sairautta, joka kuuluu ihmisen opettajiksi. Eli ihminen sairastaa sielunsuunnitelmansa mukaan. Hyvinvointi on kuitenkin muutakin kuin täydellistä paranemista. Mikäli hyväksyn asiat sellaisina, kuin ne ovat, elän silloin sopusoinnussa asian kanssa. Silloin se pode stressiä ja olotilani voi olla aivan hyvä. Myötäsukainen asenne, asiaan kuin asiaan, lisää mahdollisuuksia selvittää ja selvitä. Jos uin koko elämäni ajan vastavirtaan,  mihin silloin energiani kuluu? Ja mihin silloin uuvun ja lopulta sairastun?

Uskomusjärjestelmämme on luotu sukupolvien saatossa. Voi vain kuvitella, sitä valtavaa määrää energiaa, mikä on sitoutuneena niihin tapoihin, asenteisiin ja kokemuksiin, missä itsekukin elämäänsä elää. Mitä tapahtuu, kun mahdollisimman moni vapauttaa itsensä ja energiansa menneisyyden kielteisistä, tuhoavista ja sairastuttavista malleista? Ja jo se, että yksilöinä alamme ymmärtää elämäämme paremmin, auttaa koko yhteisöä. Energia on keskeistä ja jos sinä voit paremmin, kauttasi virtaavaa säteily tekee hyvää myös niille, jotka ovat läheisyydessäsi. Näin valonpiiri kasvaa väistämättä.

Jumala on rakkaus ja rakkaus tulee todeksi ihmisessä. Elämä on lahja ja sen avulla ihminen voi kasvaa täyteen henkiseen mittaansa. Kasvu tapahtuu Jumalallisessa oikeudenmukaisuudessa ja tasavertaisuudessa. Jokainen saa ansioidensa mukaan ja perustana on rakastaminen. Rakastaminen on valoa joka läpäisevyydessään virtaa kaikessa ja kaikkeen. Lisäämällä valoa elämän hämäriin kohtiin, olivatpa ne millä tasolla hyvänsä, paraneminen mahdollistuu. Mitä menetelmiä käytätkin, jos niiden perusta on rakkaudessa ja ainoastaan siinä, ihmeitä tapahtuu. Muoto ei tee paranemista mahdolliseksi, vaan henki. Henki on Jumalan ilmausta ja sen kautta tapahtuu paraneminen. Tärkeintä on ryhtyä, tehdä jotakin konkreettista itsensä ja elämänsä suhteen. Vastuu on jokaisella itsellään ja vain itsen havahtumisen kautta tapahtuu muutos. Toinen ei voi toisen henkistä elämää jouduttaa. Siihen tarvitaan yksilön sisäinen halu ja motivaatio.

" Rakas Jumala, kiitos yhteydestä ja energiasta. Tunnen sydämessäni iloa, lohdusta ja voimaa. Tiedän olevani oikealla polulla ja kiitän Sinua siitä, että kaikista kompasteluista huolimatta, en ole kadottanut yhteyttä Sinuun. Niinä hetkinä, kun olen vaikertanut elämäni hankaluuksissa, olen  saanut parhainta tukea, lohdutusta ja vastauksia Sinulta. Niiden voimin olen päässyt tähän ja juuri nyt tunnen niin syvää kiitollisuutta, etten voi sanoin sitä ilmaista. Sinä olet elämäni perusta, kivijalka, jolle rakennun vähä vähältä, osa kerallaan, täydennyn siksi, miksi sinä minut olet tarkoittanut. Vielä on matkaa tehtävänä, monta vastusta voitettavana, mutta sydämessäni tiedän, etten tee tätä matkaa koskaan yksin. Kiitos. Kiitos. Kiitos."



sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äiti

                            Ruusu symboloi rakkautta ja rakastamista. Se on myös Kristus rakkauden
                            vertauskuva. Äidit ovat rakkauden ytimessä. Kiitos Äidit elämästä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Suorittamista vaiko elämistä?

Täytyy olla tavoitteita! Täytyy olla unelmia!! Täytyy olla hyvä elämä!! Täytyy olla, koska kaikilla muillakin on! Täytyy olla mies, vaimo, lapsi tai lapsia! Täytyy olla omakotitalo, rivitalon päätyhuoneisto, kesämökki, loma osake Thaimaassa tai jossakin muualla. Täytyy olla kaksi autoa, toinen maasturi tai ainakin neliveto. Täytyy olla luottokortteja Visa ja Master Card. Täytyy olla moottoripyörä, skootteri tai ainakin pappatunturi. Täytyy olla puhelin, tietokone, tauluteleviso. Täytyy olla, koska se on merkkinä hyvästä elämästä. Täytyy olla työ ehkä useampikin ja hyvä tienesti. Täytyy olla kiire, että näyttää menestyvältä, osallistuvalta, aktiiviselta niin ja onnelliselta!  Täytyy olla muodikas; vaatteet, kengät, laukut ja hiustyylit, silmälasit ja hammaskorut, ehkä muutama tatska ja lävistys. Täytyy olla, että olisi olemisen tuntua. Täytyy nauttia vapaa-ajasta, matkustaa muutamia kertoja ulkomaille ja Lappiin pääsiäisen aikaan ja hiihtolomilla. Täytyy hallita ja kontrolloida, että aika riittäisi kaiken organisointiin. Mahtava määrä asiaa, tavaraa, osallisuutta ja vauhtia. Ja kaikki itse ansaittua, valittua, ostettua ja arvostettua. Mikäs tässä elämässä on eläessä, ei ehdi murehtia eikä surra. Hankkimaan on kiire, että voi ostaa lisää, uuttaa, trendikkäämpää...

Entäs jos ei ole? Entäs jos ei halua? Entäs jos on valinnut toisenlaisen elämän?

Voiko elämää valita? Voiko ihminen toimia itsessään niin, että ei anna itseään markkinavoiminen myllytettäväksi?  Voiko ihminen elää elämäänsä piittaamatta siitä, mikä on in ja mikä on out? Voiko ihminen oikeasti hypätä yhteiskunnan oravanpyörästä pois? Yhteiskunnan, joka edellyttää kansalaistensa osallistumista hyvinvoinnin rakentamiseen ja ylläpitämiseen kaikilla mahdollisilla tavoilla, syntymisestä hamaan hautaan asti. Tuleeko ihmisestä huono ihminen siinä vaiheessa, kun hän kääntää suunan vastakkaiseen kuin, niin sanotut, kunnon kansalaiset? Onko yhteiskunnan lainlaatijoilla suunnitelmia heidän varalle, jotka eivät suostu enää? Laitetaanko heidät pakkohoitoon tai aivopesuun? Toisin ajattelijoilla on historiassa käynyt joko tosi huonosti tai myöhemmin heidän ajatustensa pohjalle on rakentunut uusia ja uudistavia toimintatapoja kaikkien parhaaksi.

Suorittaminen on velvollisuuden- tai vastuun tunnosta ja yhteisön paineesta tehtäviä valintoja. Kun kuuluu tehdä niin ja niin. Ulkopäin ohjattu elämä on suorittamista. Mittarina ovat yhteisön arvostamat statukset, joiden saavuttamiseksi, ihminen valjastaa oman elämänsä, terveytensä, ajan käyttönsä ja energiansa.

Miten sitten ihmisen omat mielipiteet, ajatukset, tuntemukset ja sisimmät unelmat? Löytyykö niille sijaa suorittavassa elämäntyylissä? Ristiriita on väistämätön, koska asiat, jotka useimmiten polttavat ihmisen loppuun, ovat juuri niitä, missä hän suorittaa velvollisuudekseen ajattelemiaan asioita. Työn mielekkyys on yksi keskeinen asia. Rahan hankkiminen on välttmätöntä ja juuri se sitoo ihmisen ajan ja energian. Siksi ei ole kumma, että moni odottaa eleäkkeelle pääsyä, koko parhaimman aikansa.  On eläke ja vapaa-aikaa. Yksi merkittävä asia, jota jokainen joutuu jossakin elämänsä vaiheessa pohtimaan, on terveydentila.  Tutkimukset osoittavat, että energia on keskeistä terveydessä ja sairastamisessa. Stressi on 100% kaikkien sairauksien taustalla eli perussyy.

Henkisessä oivalluksessa ihmiselle syntyy itsestäpäin kasvava elämäntapa. Täytymisen ja pitämisen sijaan elämässä on kyse saamisesta. Saan tehdä ja osallistua siihen, minkä koen tärkeäksi. Saan ja voin, on sanallinen merkki sisäisestä valinnasta, joka kumpuaa henkisestä olemuksesta. Ei niin, että vastuuttomuus tai välinpitämättömyys lisääntyisivät, vaan näkemys oman osan välttämättömyydestä kirkastuu.Tehdä asioita sydämestään on aivan muuta, kuin suorittaa niitä veren maku suussa. Väitän, että henkinen elämänlaatu lisää hyvinvointia sekä terveyttä, koska juuri energia virtaa esteettä ja vapaasti.

Hyvinvointi on tekoja. Teot ovat valintoja ja jokainen meistä elää itseään ulospäin. Jos olet suorittaja ja olet onnellinen, tyytyväinen ja hyvinvoiva, elämäsi on mallillaan. Jos taas podet stressiä, niin yritä tehdä stressin syille jotakin. Ei auta jos puuteroit oireita. Stressin syyt löytyvät ainoastaan pohdintojen kautta ja tietenkin PARANEMISEN AVAIMIEN avulla. Hyvä elämä on sopusointua, tyytyväisyyttä ja iloa. Elämään kuuluu vastukset, vaikeudet, epäonnistumiset ja pettymykset. Tärkein oivallus on se, miten niihin kykenee suhtautumaan. Asenteiden joustavuus, voi olla ratkaiseva tekijä, hyvän elämän hahmottumisessa.

Vähemmän stressiä, enemmän läsnäolemista. Vähemmän kontrollointia, enemmän luottamusta. Vähemmän kiirettä, enemmän tietoista olemista tai -tekemistä. Vähemmän niuhottamista, enemmän joustavuutta. Vähemmän mökötystä, enemmän naurua. Tervetuloa hyvä fiilis, näkemiin negatiivinen jollotus....

tiistai 8. toukokuuta 2012

Kasvuun saattamisia

Sukupolvesta sukupolveen tietyt piirteet ja tavat voivat olla hyvin hallitsevia. Lapsissamme kohtaamme niin itsemme kuin vanhempamme ja heidän vanhempansa. Kuinka monelta tasolta fyysiset piirteet tai persoonallisuuden mallit voivat tulla "perintönä" lapsille. Raamattu sanoo, että aina kuudenteen ja seitsemänteen polveen, isien pahat teot periytyvät. Olemmeko me tietoisia, niistä pahoista teoista, joita kannamme mukanamme? Entä hyvät teot? Onko niin, että pahojen tekojen muuttaminen on kovempaa työtä ja vaatii sukupolvien kasvua ja uudistumista? Minkälaisia jälkiä me kasvattijna jätämme lapsiimme? Mitä piirteitä lapsi omaksuu tästä elämästä? Mielikuva kerros kerrokselta kasvavasta kokonaisuudesta, jossa eri puolet limittyvät ja lomittuvat keskenään ja tulos näkyy, kuuluu ja tuntuu ihmisestä ulospäin. Suvun piirteet periytyvät fyysisen tason kautta, mutta on toki myös niin, että henkiset erityispiirteet voivat siirtyä lapsiin. Esimerkiksi joku erityinen taito tai luonne, voi löytyä lapsen lapsen lapsesta. Mielenkiintoista, vai mitä?

Lapsen syntymä on ihme. Olen kuullut paljon tarinoita siitä, kuinka vanhemmat, joilla on hyvin selkeät systeemit, missä järjestyksessä elämää eletään, eivät saakkaan lasta, kun se vanhempien mielestä olisi otollista. Kaikki muu on hyvin organisoitua, mutta tärkein asia, ei olekkaan heidän päätettävissään. Eli ihminen ei kykene oman tahtonsa halusta organisoimaan lasta. Siihen tarvitaan Luojaa. Toisaalta on niin, että lapsia syntyy sellaisille vanhemmille, joilla ei riitä vastuuta hoitaa lapsiaan. Lapsia otetaan nykyisin huostaan suuria määriä. Syyt huostaanotoille ovat moninaiset, mutta lastensuojelulaki viitoittaa, niitä rajoja, minkä puitteissa toimitaan. Tapahtuuko näissä asioissa, lapsen kannalta, paras vaihtoehto? Siitä ollaan eri mieltä, riippuen siitä, kuka mielipidettään esittää.

Mikä sitten on lapsen viesti meille aikuisille, kasvattajille ja vanhemmille? Entisinä aikoina, lapsia tehtiin sukua jatkamaan, mutta myöskin tekemään työtä. Lapsia syntyi ja he kasvoivat joukon jatkona. Pienissä pirteissä saattoi elää toistakymmentä ihmistä. Ei ollut sisä vessaa tai kylpyhuonetta. Ei tietokoneita, kännyköitä tai valokuitu yhteyksiä. Radio ja myöhemmin televisio oli jo yleellisyyttä. Kerran viikossa lämmitettiin sauna. Miten valtava muutos tähän aikaan ja miten me ihmiset olemme muuttuneet? Onko lapsen tuomat viestit muuttaneet sisältöään vai kykenemmkö me ymmärtämään heidän viestejään? Vanhemmuus velvoittaa tai ainakin pitäisi, mutta miten käytännössä? Käsitämmekö me vastuutamme suhteessa lapsiimme?

Elämä on lahja Jumalalta. Kaikki elämä kumpuaa samasta lähteestä. Maallinen elämä etenee kehityksen muuttuvissa tilanteissa. On olemassa fyysinen evoluutio ja myöskin henkinen evoluutio. Siitä ei juurikaan puhuta, mutta se on se ikuisuuden henkäys jokaisessa elämässä. Ihminen sikiää fyysisellä tasolla, mutta sielu eli henki liittyy fyysiseen tasoon. Henki elävöittää kehon. Keho itsessään ei sitä tee. Kaikissa lapsissa on Jumalan henkäys, mutta vanhemmat ovat ne, joiden tehtäväksi on annettu huolehtia lapsen kasvattaminen. On kuin taivaallinen ilmestys, kun lapsi syntyy maailmaan. Sielu, joka kätkeytyy lapsen kehoon, voi olla kokemuksiltaan vanhempi, kuin hänen vanhempansa maan päällä. Perheet ovat perusyksikkö henkisessä evoluutiossa. Ihmissuhteet niin perheissä kuin muutenkin, ovat sielunsuhteita. Henkinen perspektiivi avaa sen ulottuvuuden, mitä ihminen tarvitsee ymmärtääkseen oman elämänsä tarkoituksen ja kasvaminen ideansa. Niin kauan, kun ihminen ei avaa henkisiä silmiään, hän elää tiedostamattomuuden elämää. Kuitenkin niissä elämissä, luodaan se perusta, että jonakin hetkenä ihmisen titoisuus havahtuu ymmärrykseen omasta taivaallisesta olomuodostaan eli sielusta. Vain kasvamisen ja edistymisen kautta, ihminen voi henkistyä. Henkistymisessä on kyse tietoisen mielen ja ymmärryksen avartumisesta suhteessa omaan elämään ja myöskin Jumalan olemassa oloon kaikkialla. Uskomusjärjestelmien tehtävänä on kypsyttää ihmisen mieltä kysymään ja pohtimaan asioiden syvempiä merkityksiä. Kysykää niin te saatta vastauksia, kolkuttakaa niin teille avataan. Sokea usko kuvastaa nimenomaan sokeutta eli ihminen ei näe eikä ymmärrä .Hän vaeltaa varjojen maassa eikä tiedä mihin on menossa eikä sitäkään mistä on tulossa. Tässä vaiheessa ihminen on kuin pieni talutettava lapsi, joka tarvitsee vanhempia viisaampia taluttamaan häntä. Vasta sitten kun ihminen alkaa ymmärtää ja kysellä, hänelle muodostuu yhteys korkeampaan olomuotoon. Jokainen on siis elämässään juuri sillä paikalla, missä hänen kuuluukin olla, oman edistymisensä mukaan. Toiset tarvitsevat uskomusjärjestelmiä, koska he eivät kykene siinä tilassa, kulkemaan omaa polkuaan.

Lapset tarvitsevat vanhempia. Vanhemman tehtävänä on opastaa lasta oikeaan. Oikean ja väärän teemat toistuvat jokaisessa elämässä. Voidaan ajatella, että oikea on valoa ja väärä on pimeyttä. Jos vanhemmilla itsellään ei ole selvillä oikean ja väärän ero, koko elämä voi olla taistelua ja taiteilua sen suhteen, kumpi voittaa. Lapset haastavat vanhempia kasvuun, koska he asettavat vanhemmat uuteen tilanteeseen. Kasvatus kasvattaa kaikkia osapuolia. Rakastaminen on se maaperä, joka antaa kaikille symimmän luottamuksen elämää kohtaan. Rakkaudettomuus on itsekkyydestä juontuvaa välinpitämättömyyttä. Rakaudettomuus ajaa ihmisen niihin kokemuksiin, joissa hänelle tarjouttu mahdollisuus, kivun ja kärsimyksen kautta, havahtua toisenlaisiin ajatuksiin ja tekoihin. Se kykeneekö ihminen muuttumaan eli kasvamaan, riippuu luonteesta ja tahdonvoimasta. Juuri luonteen jalostamisesta on kyse lapsen kasvussa. Lapsi, joka saa kaiken haluamansa, ilman ponnistusta, kasvaa itskkyyteen ja välinpitämättömyyteen. Suurin vaara on se, että vanhemmat eivät kykene erottamaan todellista rakkautta, suhteessa lapsiinsa. Todellisessa rakkaudessa lapsesta pidetään huolta niin että lapsen mukanaan tuomat lahjat pääsevät esille. Eli kasvattminen on kasvuun saattamista. Se ei saa olla tukahduttamista eikä omien pinttyneiden tapojen tai piirteiden siirtämistä lapseen. On äärimmäisen merkityksellistä kaikille osapuolille käsittää tämä. Silloin niin vanhemmat kuin lapsi etenevät omassa sielullisessa kasvussaankin. Tietoisuus asioiden todellisesta laidasta mahdollistaa tämän näköalan. Ne joilla tätä tietoisuutta ei ole, käyvät läpi kasvua, joka toistaa vanhaa ja juuri silloin valmisteilla on oivallus henkisemmistä olotiloista.

Ne lapset, jotka syntyvät maailmaan, mukanaan korkempaa tietoisuutta, joutuvat väistämättä kokemaan kovia. Heidän tietoisuutensa on niin läpimenevää, että he haastavat systeemimme eli vanhemmat, koulut, terveydenhoidon ja lopulta koko yhteiskunta systeemin. Vanhemmat joille näitä lapsia eli sieluja syntyy, ovat erityisen tärkessä tehtävässä. He joutuvat myös kohtaamaan systeemimme vanhakantaisuuden ja koska kyse on lapsesta, juuri vanhempien tehtävänä on kyetä puolustamaan lapsia. Puolustuksella tarkoitetaan sitä, että lasta ei saa tuomita sen takia, että hän tietää ja ymmärtää asioista enemmän kuin systeemi. Liian moni lapsi lääkitään siksi, että kukaan ei tunnu ymmärtävän häntä. Vanhemmat väsyvät, koska heilläkään ei ole välttämättä tietoa, miten tulisi toimia. On olemassa ihmisiä, jotka voivat auttaa näitä lapsia ja vanhempia. Heidän tehtävänään on tukea ja antaa sitä tietoa, mikä auttaa lasta  ja vanhempia toimimaan oikeansuuntaisesti. Ongelmat vähenevät oitis, kun lapsi saa tiedon, joka vapauttaa hänet epäluulosta ja siitä, että hän on jotekin outo tai jopa sairas. Vanhemmille tieto, heidän lapsensa ulottuuvuuksista, selkeyttää arjessa elämistä. Stressi ja huoli poistuu. Elämä voi asettua omiin uomiinsa ja tilanteet rauhoittuvat.

Tässä murroksessa joissa koko ihmiskunta nyt on. Maanpäälle inkarnoituu niitä sieluja, joilla on tieto miten edetä. Vanha murtuu ja muuttaa muotoaan. Juuri lapset ja nuoret tuovat sen tietoisuuden mikä vapauttaa ihmiskunnan aineen ikeestä. Ne jotka ovat kouristuneet aineen harhoihin, panevat vastaan, koska muutos on heille täynnä pelkoa ja menetystä. Valo ja varjo, rakkaus ja pelko käyvät vääntöä todellisuudestaan. Valo voittaa, koska ihmiskunnassa on paljon sieluja, joilla on nyt aika herätä. Kasvu ja kehitys on tullut siihen mittaan. Se mihin meistä jokainen ryhtyy, omassa elämässään, on jokaisen itsensä päätettävä, siitä tietoisuudesta päin, jossa on. Jumalan oikeudenmukaisuus tulee tässä esille. Jokainen saa ansionsa mukaan eli sen mukaan mitä on tullut tehtyä. Kasvu ja eteneminen jatkuu joka tapauksessa, koska jokainen meistä on samlla matkalla. Muutos tapahtuu sen mukaan, mitä enemmistö ihmiskunnasta uskoo. Ne jotka eivät kestä muutosta, tekevät omat ratkaisunsa. Kaikilla meillä on yksi yhteinen Jumala ja sen kautta kaikki lopulta asettuvat omille paikoilleen.

Olemme kaikki Jumalan lapsia, pienimmistä isoimpiin. Jumalan isyys on sen ikuisen elämän siemenessä, joka on ihmisessä sielu. Ne lapset, jotka ovat perheissämme, tarvitsevat meitä vanhemmiksi. Samalla tavoin, kaikki maailman lapset, kaipaavat äitiä ja isää. Me voimme olla äitejä ja isiä myös heille, joilla ei jostakin syystä, ole omia vanhempia. Rakkaus ja rakastaminen on koko elämän sisin. Sieltä kumpuaa onnellisuus, hyvinvointi ja terveys. Mitä enemmän kykenemme jakamaan rakkaudellista huolenpitoa, sen varmemmin tuomme Jumalan valoa maanpäälle. Kohdatkaamme toisiamme sydämen tasolla, avoimesti ja rehellisesti. Siinä on sen paremman elämän kipinä, joka leimahtaa ikuiseen ilon liekkiin.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Mistä on kysymys?

Jostakin sisimmästä nousee kuvia, muistoja, ajatuksia, tuoksuja ja tunnelmia. Mistä on kysymys, kun tiedostaa, mutta ei muista? Kysyn ja saan seuraavan vastauksen:
"Tervehdys maan tyttäret ja pojat. Maassa Te olette juuri tyttäriä ja poikia, täällä missä me olemme, olemme valona valossa ja emme ilmaise sukupuolta. Mistä on kysymys elämässä, joka voi täyttyä niin kovin erilaisista asioista, tekemisistä, ryhtymisistä? Haluamme tuoda juuri tänään teille ajatuksia, siitä suuresta muutoksesta, mitä universumi, maailmankaikkeus ja kaikki luodut, ovat läpikäymässä. Muistutamme siitä, että kaikki liittyy kaikkeen, irrallisuutta tai erillisyyttä ei ole muualla, kuin ihmisen omassa mielessä, silloin kun hänen yhteytensä omaan todelliseen itseen, on heikko tai kehittymätön. Ihminen elää juuri siinä kehittymisen tasossaan, mikä on hänelle ominaista, hänen sielullisen tietoisuuden tasonsa mukaan. On niitä, joiden elämän perustus, on materiaalisessa hankkimisessa. Heidän paineensa, tässä muuttuvassa elämässä, ovat tuskallisia, koska todellisuus missä he elävät,  perustuu aineellisuuden harhaan. Aine on fyysinen muoto kaikkine rakenteineen, instituutioineen, organisaatioineen ja järjestelmineen. Aineelliset asiat tulevat muuttumaan kaikkein radikaaleimmin, koska sen hallinta tulee murtumaan. Henkinen energia murtautuu aineellisuuden läpi. Se tarkoittaa hengen tietoisuuden laajenemista kaikilla tasoilla ja ne joiden todellisuus on aineessa, tulevat vihdoin heräämään, sielun todellisuuteen. Se, minkä kasvun, sielut ovat käyneet tuhansissa kokemuksissa, kiteytyy nyt ryöpsähdykseen jota ei voi mikään pidätellä tai pysäyttää. Mistä on kysymys? Rakkaat lapset, on kysymys transformaatiosta. Voimme selittää sen muutoinkin, mutta juuri transformaation henkinen aspekti on meneillään. Aineen muoto muuttuu, kaikki muuttuu läpäisevämmäksi, kuultavammaksi ja joustavammaksi. Mitä sinä voit tehdä? Se on kysymys, joka vaatii vastaamista, koskapa olette kaikki samassa prosessissa, tokikin omalla tavallanne. Oma tapa tarkoittaa henkistä laatuanne ja tietoisuutenne tasoa. Kuinka paljon olet kyennyt pitämään huolta hengestäsi? Se juuri on suurin ja vastuullisin tehtäväsi. 


Katso elämääsi ja kaikkea niitä, joiden kanssa olet etenemässä, yhä syvemmälle tähän prosessiin. Oletko ahdistunut, surullinen, tuskallisen tietoinen niistä tehtävistä, joihin sinun olisi tullut ryhtyä,  jo aikoja sitten? Huolehditko lapsista, vanhemmista, puolisosta, ystävistä vai oletko vain kiinnostunut omasta hyvinvoinnista? Rukoiletko, meditoitko, kykenetkö nauttimaan yksinäisyydestä vai onko kiire päällimmäisenä elämässäsi? Koko elämäsi, kaikkineen, on sinun omaa luomustasi. Ihmiset, jotka ovat kanssasi, ovat siinä jostakin syystä ja vapaaehtoisesti.Sinä et voi elää heidän elämäänsä eivätkä he voi päättää sinun puolestasi. Sinä voit valita suhtautumistapasi ja juuri siinä tulee ilmi henkinen olemuksesi. Haluatko hallita, määritellä heidän tarpeensa, suhteessa sinuun ja elämääsi? Vai annatko heidän valita puolestasi, koska heillä on valtaa sinuun ja valintoihisi? Keneltä luulet heidän saaneen valtansa? Tai kuka on antanut sinulle sen vallan, jolla pyrit heitä hallitsemaan? Monimutkaistako? Ei niin, vaan siitähän elämässä on juuri kyse. Miten sinä suhtaudut itseesi, toisiin ja kaikkeen siihen mitä eläämääsi kuuluu.Minkä arvon annat elämälle itselleen? Elämä on mittaamattoman moniulotteinen kokonaisuus, jossa kaikilla on tarkoin varjeltu paikkansa. Sitten kun sinä oivallat, oman todellisen olemisesi, voit alkaa käsittämään, miten energia virtaa, kaiken olevaisen läpi. Juuri energia on vallitseva kaikessa, sinussakin. Jumalan olomuoto, valo joka valaisee, tietoisuus kaikkeuden sopusoinnusta. Jumala luo lakkaamatta ja sinä olet Luojan kanssa luova, elämässäsi, itsessäsi ja siinä mihin päätät käyttää energiasi. Käytätkö sen valoistamiseen vai varjottamiseen? Se mikä syntyy rakkaudesta eli Jumalasta lisää valoa, se mikä varjottaa, tarvitsee vielä kokemuksia kasvaakseen, hioutuakseen ja vihdoin kirkastuakseen. Kysy itseltäsi, missä elämäsi kohdassa pidät yllä varjoa ja miksi? Mitä sinun tulisi tehdä, että varjotus valaistuisi? Ei sinun tehtäväsi ole mahdoton, vaikealta se voi tuntua siksi, että olet voinut pitää yllä vanhaa kaavaa tai tapaa, joka ei enää kertakaikkiaan sovellu elämääsi. Pelko on tunteista se, joka pitää yllä varjoja. Pelko ei koskaan ole Jumalasta. Mieti pelkoasi ja rukoile Jumalaa opastamaan sinua vapatumisen, paranemisen ja uudistumisen alkuun. Rakkaus parantaa syvimmätkin haavat, olkoonkin, että olet pitänyt niitä yllä tietämättömyyttäsi. Sinu ei tarvitse pelätä, koska kaikki se mitä tapahtuu, tapahtuu juuri sinun parhaaksesi. Mitä on hetkellinen kipu sen rinnalla, että siirryt valoon, joka kestää ikuisesti.


Ikuisuuden perspektiivi on jossakin määrin mahdotonta käsittää, koska ihmisenä ollessa, aika määritellään rajalliseksi. On alku ja on loppu. Ihmisen kehollisuudessa kyllä, mutta ei sielun maailmassa, jossa aikaa ei ole. On tietoisuus ja oleminen, jonka sisässä edetään, siinä rytmissä, kun se on mahdollista. Sielun olemus on eteneminen, laajeneminen ja kasvaminen. Paikalleen jääminen on merkkinä uupumuksesta, luovuttamisesta ja toisaalta jokin asia täytyy puida, käydä läpi ja selvittää. Vaikeimmat hetket voivat ihmisen elämässä olla juuri näitä. Niissä kokemuksissa piilee usein suuren oivaltamisen siemen. Rukoile silloin voimaa, rohkeutta, päättelykykä ratkoa ongelmasi rakentavasti ja ohjausta henkioppailtasi, enkeleitä ja henkimaailman läheisiltä. He ovat reservissä auttaakseen sinua. Muista pyytää apua, koska myös he haluavat edetä ja juuri sinun auttamisesi voi olla heille suuri meriitti.


Lohdutuksen sanoja sinulle, joka murehdit ja mietit elämäsi merkitystä. Merkitys on jo siinä, että olet olemassa. Olet Jumalan lapsi ja jos kykenisimme välittämään tämän näköalan, jonka me koemme, edes hiekanjyvän kokoisena tajuntaasi, niin havahtuisit ymmärtämään, miten merkityksellistä elämä on. Kokemuksesi ovat kasvun alustasi ja sinä voit aina muuttaa suhtautumistapojasi siihen suuntaan, että saat tilaa hengittää.Sinulla on oma tie, oma elämä ja kun pyrit toimimaan rakkaudesta päin, Jumalasta päin, ymmärrät, että on aika ottaa ensimmäiset askeleet siihen suuntaan, joka vie sinua kohti kotia. Koti on Jumalan syli jossa voit vapautuneena onnitella itseäsi siitä, että kykenit muuttamaan kärsimyksen kasvuksi, epätoivon etenemiseksi ja yksinäisyyden yhtymiseksi valoon. Juuri valossa olemme me, jotka ennen sinua, olemme tehneet samoja asioita, samoja valintoja yhtä tuskaisesti. Meitä ei erota mikään muu kuin sinun ajatususkomukesi kaiken rajallisuudesta. Meillä ei ole rajaa, koska olemme ylittäneet sen viimeisen kynnyksen. Siunaamme sinua, jaksa vielä tarttua niihin tärkeiksi kokemiisi asioihin, ihmissuhteisiisi ja velvoitteisiisi, jotka sinun tulee hoitaa. Anna meidän auttaa ja vahvistaa sinua ja huomaat kuinka ilmapiiri muuttuu kirkkaammaksi, selkeämmäksi. Me olemme tässä-sinun lähelläsi. Tuemme sinua siinä määrin, kun se on mahdollista. Muista rukouksei on kuultu ja siihen vastataan aina. Ehkä asiat eivät mene juuri niin kun toivot, mutta silloin kyseessä on joku suurempi merkitys. Pääasia on rukoilla  ja hiljentyä kuulemaan vastauksia. Jää Jumalan rauhaan. Se on sismmästäsi kumpuava tunne, oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olemisesta."
Minä rukoilen vapisevin huulin ja sydämin. Oi Jumalani, kuinka suurenmoista on elämä, olkoonkin että joudun läpikäymään tätä valtavaa prosessia. Tässä muutoksessa käyn läpi kaikki pinttyneimmät tapani ja tottumukseni. Kaikki luulot ja epäilykset, joiden tiedän vain erottavan minua sinusta. Haluan kasvaa ja parantua, näistä ikiaikaisista haavoista, joita olen kantanut sydämessäni, luullen niiden kuuluvan elämääni. Joita olen vaalinut, monta elämää, syystä, etten oivaltanut niiden kasvattavaa merkitystä. Vahvista minua ottamaan varmempi suunta kohti kotia, kohti henkistä paluuta luoksesi. Oi Jumala.  Kiitos elämästä ja kaikesta siitä mitä saan olla kokemassa. Ilman kokemuksia en kasvaisi ja tästä lähtien pyrin kaikissa valinnoissani lisämään valoasi, josta saa olla osallisena aina enemmän ja enemmän. Kiitos, kiitos, kiitos.


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kuka Sinä oikeasti olet?

Tämän elämän mittakaavassa Sinut tunnistetaan nimestä, osoitteesta, persoonasta, suvusta, tekemisistäsi jne. Ulkoiset meriitit antavat kuvan siitä, minkälainen ihminen olet. Entä kun asiaa tarkastellaan henkisestä perspektiivistä ja siitä, että olet sielu, joka on inkarnoitunut siihen kehoon ja persoonaan, josta sinut tunnetaan. Näköala muuttuu huimasti ja voi herättää vastustusta, koskapa monelle ajatus sielusta ja siitä, että elämme useita elämiä kehittyäksemme ja kasvaaksemme, on vieras ja pelottava. Tosiasiassa suuri osa ihmisiä uskoo ja tietää eläneensä ennenkin. Eikä sitä pidetä pelottavana vaan luonnollisena ajatuksena sille, että sielun tehtävä onkin kasvaa ja kehittyä kohti kirkastumista eli Jumaloitumista.

Niin-kuka sinä oikeasti olet? Tunnusmerkit siitä, että olet henkistynyt näkyy, kuuluu ja tuntuu elämässäsi. Vanhansielun tunnistaa monista eri asioista samoin kuin nuorisieluisuudenkin. Tietoisuus elämän monisyvyisyydestä ja suhtautuminen vaikeuksiin, on yksi merkittävä piirre. Vanhasieluisella on jo tietoisuutta ymmärtää vaikeuksien kasvatuksellinen merkitys. Nuorisieluinen hakkaa päätään niin sanotusti seinään ja valintoja johtaa itsekkyys. Sielu on valoa joka heijastuu persoonan ja kehon läpi vaikutelmaksi, minkä ihminen antaa itsestään. Mitä kirkkaampi aura eli energinen vaikutelma, sitä enemmän  elettyjä elämiä. Luovuuden eri ilmenemismuodot ovat myös vanhasieluisuuden merkkejä. Esimerkiksi ns. ihmelapset, joilla on erityiskykyjä jo lapsena, ovat usein vanhoja sieluja joilla on taito mukanaan.

Tietoisuus siitä, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen on sielun ominaisuus, joka tulee esille kasvun, kehityksen ja edistymisen myötä. Henkinen olemus on se ikuinen osa sinua, joka on ollut aina ja tulee valaistumaan, kunhan oppiläksyt on menty läpi. Mitä nämä oppiläksyt sitten ovat? Sen näet ja tunnet omassa elämässäsi. Läheiset ihmiset ovat niitä sieluja, joiden kanssa karman läksyjä opiskellaan. Ne joiden kanssa olet sopusoinnussa, ovat nitä, jotka ovat tukemassa ja voimaannuttamassa sinua. Samoin kuin sinun merkitys heille, voi olla hyvin merkityksellinen nimen omaan kokemusten jakajana ja ystävänä. Haasteelliset ihmiset ovat niitä, joiden kanssa karmaa käydään läpi tosissaan. Heidän merkitys kasvullesi ja hioutumiselle on äärimmäisen tärkeä. Hioutuminen tarkoittaa itsekkyyden karisemista ja ymmärryksen kasvua. Katsellessasi perhettäsi, ystäviä ja tuttuja, voit vain kuvitella mitä kaikkea olettekaan kokeneet yhteisillä matkoilla. Roolit ovat muuttuneet sen mukaan, mikä kasvun vaihe on ollut meneillään. Tärkeä on muistaa henkinen läksy rakastamisesta ja anteeksi antamisesta. Meidän tulisi olla sovussa niin itsemme kuin muiden ihmisten kanssa. Se on tunnusmerkki jota kannattaa pohdiskella ja erityisesti sitä, mitä itse on valmis tekemään parantaakseen ihmissuhteita. Viha, kauna, kateus, ylemmyys, toisen vähättely, pilkkaaminen, panettelu jne, ovat selviä merkkejä karman alaisuudesta. Mikäli haluat edetä ja ymmärrät oman vastuusi, niin loppuelämänn teemana voisi olla ihmissuhteiden kuntoon saattaminen. Nimenomaan rakkauden ja anteeksiannon syvän prosessoinnin kautta.

Sopimiseen tarvitaan kaksi osapuolta. Entä jos se toinen ei ota kuuleviin korviin yritystäsi sopia asioita? Muista, että vihanpito syö juuri sinun energioitasi. Samalla sidot itsesi tähän toiseen joka ei välttämättä kiinnitä sinuun mitään huomiota tai jos kiinnittää, niin vain vähän tai ei lainkaan. Toki on niitäkin riitapukareita, jotka kostoa janoten, tekevät kaikkensa loukatakseen ja hakiakseen hyvitystä koetulle loukkaukselle. Viisaampi ottaa ensimmäisen askeleen oikeaan suuntaan, eli lopettaa negatiivisen lappamisen ja suuntaa huomionsa ongelman tai riidan ratkaisemiseen. Jos toinen ei suostu sopimaan riitaa, niin se on hänen ratkaisunsa ja hän kokee seuraukset omassa olossaan. Sinä voit kiinnittää huomiosi elämän rakentumiseen ja ottaa neutraalin asenteen. Neutraali asenne auttaa pitämään mielen ja mielikuvituksen aisoissa. Juuri sitä on itsekasvatus.

Henkinen elämä voimistuu valintojen myötä, kun perustana on Jumalan rakkaus lastaan kohtaan. Onko sitä niin vaikea hyväksyä? Mikäli vain haluaisit ottaa selvää asioiden tosiasiallisista laidoista, niin nykyisin on saatvailla paljon tutkittua tietoa. Järjen ja pohdiskelemisen käyttäminen on sallittua koskapa Luoja on antanut ihmiselle älyn. Uskomukset ja siihen liittyvät pelot sitovat ihmisen historiallisiin väärinkäsityksiin ja virheellisiin tulkintoihin. Siihen kun lisätään vallankäyttö ja raha, niin paketti onkin valmis. Kautta ihmiskunnan historian tämä yhdistelmä on osoittautunut kaikkista järkyttävimmäksi. Oikeassa olemisen tarpeen alttarille on tapettu ja tuhottu monen ihmisen silloinen elämä. Muistaa kannattaaa, että sielua ei voi tappaa vaikka ruumis tapetaankin.Näissä kohtaloisa on suuren oppiläksyn aihiot joita emme ehkä kykene järjellämme nyt ymmärtämään. Mutta jos tarkastelemme tapahtumia sielujen kannalta, niin seuraukset ovat ratkaisevia. Jokainen saa tekojensa mukaan, koska Jumala on täysin oikeudenmukainen. Karman läksy, sitä saat mitä kylvät ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Tavoite on tulla rakkauden läpäisempäksi puhtaaksi hengeksi.

Tärkein on tämä elämä koska aiempien elämien opit ovat muassasi. Ne ilmenevät sielun hyveinä ja tekojesi motiivina. Olet asiantuntija elämässäsi ja sinulla on suuri merkityus Luojan luomistyössä. Ne vaikeudet joita mahdollisesti juuri nyt käyt läpi, johtavat sinua oivaltamaan itsestäsi jotakin merkityksellistä. Oivallus on kasvua. Suuttumus ja viha on inhimillisiä tunteita mutta ne voivat pimentää matkaasi tällä taipaleella. Näe ihmisen sisin, älä takerru ulkoiseen. Juuri sinä voit avata niitä lukkiintuneita ovia, joiden äärelle ystäväsi on väsynyt. Ei niin että eläisit toisten elämää, mutta anna tukea silloin kun sitä tarvitaan. Jaettu huoli on puolitettu huoli. Kumpa näkisimme toisissamme sen hengen todellisuuden,  mistä tässä elämässä on oikeasti kyse. Silloin vaikeimpinakin hetkinä tulisimme ravituiksi ystävän läsnäolosta.

Niin-kuka sinä olet oikeasti? Mikä on sinun tämän elämän missio tai tehtävä? Jokaisella meistä on sellainen ja jos vielä et sitä tiedä, niin toivottavasti alat huhuilla sen suuntaan. Tunnistat sen kyllä, kun maltat mielesi ja panet merkille tapahtumia ja asioita elämässäsi. Mikä kiehtoo sinua? Mikä vetää sinua puoleensa? Mitä olet ajatellut, mutta torjunut sen mahdottomana toteuttaa? Jossakin siellä se odottaa oivaltavaa huomiotasi. Ja voihan olla, että elät jo missiotasi tai sen alkua. Muista kuitenkin, että olet enemmän tekijä ja toimeenpanija kuin passiivinen odottelija. Mission toteuttaminen vie sinua eteenpäin henkisellä polullasi ja se on se tärkein tieto, jota tarvitset. Jeesus opettaa, että ennen muuta me olemme tulleet palvelemaan emmekä palveltaviksi. Sillä tietoisuudella rakkaat lähimmäiset, voimme tuoda taivastenvaltakuntaa vähän lähemmäksi ihmisiä. Ihminen on onnellisimmallaan palvellessaan ja auttaessaan ihmisiä. Onnellisuus taas lisää tyytyväisyyttä ja terveyttä.

Rukous: Jumalani anna minulle rohkeutta etsiä ja löytää missioni. Olkoon se kuinka pientä tai suurta, haluan täyttää tehtäväni kiitollisin mielin. Tiedän olevani Sinun luomuksesi ja se saa minut vapisemaan ilosta ja onnesta. Odottamisen sijaan aloitan tehtäväni täyttämisen jo tänään. Uskon ja luotan, että Sinä olet kanssani jokaisessa askeleessa ja kohtaamisissa. En pelkää maailmaa koska en ole maailmasta vaan hengestä. Kiitos keväästä joka on tuonut ilon, valon ja kasvun ihmeet. Amen.