Mistä ja miten ihminen voi vapautua ja vapauttaa itsensä? Vapautumisen vastakohta on vankeus tai sidoksisuus johonkin ulkopuoliseen tai omaan suhtautumistapaan, joka sitoo toimimaan rutinoituneesti ja automaattisestikkin. Ihminen on sidoksissa tapoihin,ihmissuhteisiin, arvoihin, yhteiskuntaan, uskontoon. Sidokset ovat ihmisen sisäisessä systeemissä turvallisuutta lisääviä elementtejä. Olla osana, kuulua siihen ja elää turvallista elämää. Vieraat tavat ja asiat voidaan mieltää omaa turvallisuuden tunnetta uhkaaviksi ja pelottaviksi.Ihminen häkittää itsensä ja kaikki näyttää olevan hyvin.
Jokin tekijä elämässä, ihmissuhteissa haastaa. Tyytymättömyyden tunne on ensimmäisiä merkkejä siitä, että joku asia elämässä kaipaa uudistusta. Huolet ja pelot toisaalta voivat kiinnittää ihmisen entistä enemmän tuttuun ja rutinoituneeseen elämään, toisaalta taas ne voivat sysätä ihmistä pessimistisyyteen ja katkeruuteen. Hälytyskellojen pitäisi pirahdella jo kuulvasti, mutta muutoksen aloittaminen, vapautumisen prosessointi voi tuntua aivan mahdottomalta. Tässä on se piste jossa ratkeaa hyvinvointi , terveys ja henkinen avautuminen elämässä. Jos ihminen jää katkeruuteen, kielteisyyteen ja uhriutuneeseen olotilaan, sisäinen energia alkaa hiipua. Miinusmerkkinen mieli on sairastumisien alku ja mitä pidempään ihminen sallii pessimismin pesiä, sitä varmemmin se jättää jäljen niin keholle kuin mieleen.
Tasapaino ja harmonia on terveyden tae. Miten siihen tilaan sitten voi päästä? -Olemalla hereillä omien tuntemuksien ja asioiden suhteen. Tunnusmerkkejä joista voi päätellä missä on menossa ovat ilon tunne, osallisuus, ongelmien ratkaisukyky, virkeys, unen laatu, ruokahalu, innostuneisuus, onnellisuus. Ongelmien ratkaiseminen niin, että tilanteet muuttuvat paremmiksi, on taas merkki siitä, että ihmisellä on henkistä voimaa tehdä asioille jotakin. Jumiutuneet ihmissuhteet ovat kaikkista vaativin ja haastavin kehä, jossa mitataan kahden tai useamman ihmisen kantti ratkoa ongelmia. On muistettava, jumien jatkuessa ne voivat muuttua kriiseiksi ja purakutuminen saattaa olla hyvinkin tuhoisaa.
Persoonallisuuden piirteet ovat hyvin merkittävässä roolissa. On ihmisiä joilla on sisäsyntysenä lahjana optimismi ja usko siitä, että asiat järjestyvtä ennemmin tai myöhemmin. Optimismi on myös tunnusmerkki henkisestä voimasta. Pessimismiin taipuvaisella on usein hyvin synkkä näkemys siitä, että mikään ei kannata ja mikään ei tule onnistumaan. Optimistin voima virtaa ulospäin ja saa aikaan liikettä, muutosta, pessimistin voima kiertää kehää ihmisen sisällä ja se jumittaa toimintaedellytyksiä sekä syyllistää ja syyttää usein muita ongelmista. Voiko sitten opiskella uudenlaista asennetta tai tapaa suhtautua? Elämän tarkoitushan on, että ihminen pääsee tasapainoon itsensä ja elämänsä kanssa. Se ei voi tapahtua muiden kuin oman itsen toimesta. Toki muut ihmiset ovat yhtenä merkittävänä tekijänä tässä kasvu prosessissa. On ihmisiä, jotka hallitsevat toisia negatiivisella voimalla, mikä tarkoittaa vallan käyttöä, väheksymistä, epäilyä, marttyyriutta, henkistä ja fyysistä rankaisua, välinpitämättömyyttä ja toisaalta liikaa huolehtimista, epäluottamusta. Tässä tilanteessa juuri vallan alla olevat ovat niitä jotka voivat vaikuttaa "tyranniin". Niin kauan kun he suostuvat olemaan alistettuja, tyranni jatkaa toimintaansa. Muutos ei lähde tyrannista vaan alistettujen kapinasta. Asiahan on todistettu suurissakin mittakaavoissa kun muistetaan esim.Arabi-kevättä. Niin siis tässäkin todentuu viisaus, niis pienessä kuin isossa....
Vapautuminen on pitkään jatkuneen prosessin tulos. Se ei synny sormia napsauttamalla varsinkaan kun vapautuminen tapahtuu lempeässä rytmissä ilman katastrofeja. Henkinen irtiotto jostakin itseä negatiivisesti sitovasta systeemistä vie ihmistä eteenpäin henkisellä tiellä. Kyse on hengen voitosta. Siinä kokemuksessa punnitaan ihmisen tahto ja todellinen rohkeus tehdä asioita toisin kuin yleensä. Oman tien kulkijoilla on kannustimenaan juuri vapautuminen. Vapautumisen voi tehdä ensin pienistä jumeista ja voiman kasvaessa vähitellen myöskin suuremmista. Mitä enemmän henki murtautuu esiin ihmisen elämään, sen vapautuneemmaksi ihminen tuntee itsensä. Sidoksien keskellä rypiessä, ei voi kuvitella miltä tuntuu todellinen henkilökohtainen vapaus. Vapaus tarkoittaa täyttä vastuuta omista valinnoista. Ei ole tarpeen ripustautua mihinkään eikä sysätä syyttelyitä toisten niskoille. Elämään tulee aivan uudenlainen rytmi ja syvyys.
Antautua elämään itsenä. Päästää irti mallinnukset ja pitämiset. Olla hetkessä sisällä, itsenä, juuri sellaisena kuin on. Voiko suurempaa onnea olla? Matka on pitkä ja vaatii tahtoa, voimaa, nöyryyttä. Kaikkien kokemuksien jäljet ovat tatuoituina sydämeen ja sieluun. Niiden myötä olen tullut tähän. Niiden kautta minusta on tullut minä. Yhtään kokemusta en antaisi pois vaikka silloin kun ne satuttivat eniiten, toivoin niiden katoavan. Nyt ymmärrän niiden mittaamattoman arvon. Kasvu voi tapahtua rehellisyydestä kumpuavalla päättäväisyydellä ja kovalla työllä. Rakkaus elämään vahvistaa omia juuria, seistä ja huojua taivaan tuulien tuiverruksessa. Taipua mutta ei taittua, siinä piilee yksi suurista salaisuuksista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti