Painia itsensä kanssa

Henkinen polku - elämä joka on tasapainoa, harmoniaa, iloa, olemisen onnea?  Niin, mutta mitä on ennen polulle nousua?  Eikä tämä elämä muutu harmittomammaksi polulle nousun jälkeen, vaan haasteet kasvavat sitä mukaan, kun etenee, siinä omassa rytmissään, kaksi askelta eteen, yksi ja puoli askelta taakse. Sitä rataa, mutta olennaista on, että henkisen havahtumisen jälkeen oivaltaa, miksi elämä on, miksi minä olen ja mihin sitä on oikeasti astelemassa. Siinä on se perimmäinen asia jota kannattaa pohtia. Tarkoituksenmukaisuus, merkitys, syy ja sisältö kaikelle tälle, mitä elämisellä tarkoitetaan.

Mitä elämä on ennen havahtumista? Itsensä kanssa vääntöä, teenkö niin vaiko näin? Toisten syyttelemistä. Vika on muissa, kun asiat eivät luonnistu? Sattumanvaraista ja päämäärätöntä. Rutiinien toistoa siinä luulossa, että elämä alkaa sitten kun pääsen eläkkeelle. Toki hyviä hetkiä ja onnen tunteita, muutenhan sitä ei jaksa. Vaivojen ja sairauksien kanssa lääkärissä käyntiä. Antiobioottien syömistä poskiontelotulehdukseen tai johonkin muuhun tulehdukseen. Työssä käyntiä rahan ja ansion vuoksi. Muuten ei voi pärjätä ja pelko persuuksissa, jos tämä loppuu piankin niin mitäs sitten? Pelko tunteena on lamauttavin. Pelotteiden käyttö onkin hyvin suosittu muoto pitää        " köyhät" kyykyssä. Sitä keinoa pitävät käytännössä niin viranomaiset kuin kirkotkin.

Muutos suhtautumisessa tapahtuu vähitellen, kasvamisen ja kyseenalaistaamisen myötä. Onko tässä mitään järkeä? Järjen käyttö on sallittua ja suositeltavaa, elämmehän tieto yhteiskunnassa emmekä enää uskomuksien pinhuusissa. Siinä on huima ero ja yksi havahtumiseen johtavista välähdyksistä, on nimenomaan älynvälähdykset. Uskomuksilla on suunnaton valta ihmisen elämään. Uskomuksien vuoksi käydään sotia, rääkätään, kidutetaan ja painostetaan ihmisiä ja kansakuntia. Uskomukset ovat perua tietämättömyydelle ja niissä on aina tunteisiin vetoavia piirteitä. Heikompia ja hyväuskoisia on helppo huijata. Huijareilla on halua käyttää valtaa ja he hyötyvät aina niin henkisesti ja taloudellisesti alistaessaan ihmisiä. Niin kauan, kun yksilöllä ei ole omaa käsitystä itsestä eikä elämänsä merkityksestä, häntä on helppo huijata, pitää pelon vallan alla ja tyhjentää energisesti.

Kasvu ja kehitys tapahtuu hitaan varmasti näissä arjen väännöissä. Sitten kun oma mitta tulee täyteen, alkaa oivaltava ajattelu ja matka kohti havahtumista eli henkistä heräämistä. Syyn ja seurauksen laki toimii kaikilla tasoilla olipa kyse yksilöstä, organisaatiosta, yhteiskunnasta ja koko maapallosta väestöineen sekä lopulta koko universumista. Yksilön havahtuessa, hänen sielunsa ikkunan syttyy valo. Tämä valo kuvastaa tietoisuutta omasta alkuperästä ja elämän merkityksestä. Valo on Luojan ilmaus ja tiedostaessaan valon itsessään, ihminen ymmärtää vähän enemmän elämästä. Valossa on se etu, että se näyttää tietä. Aistit herkistyvät näkemään, kuulemaan ja tuntemaan enemmän, laajemmin ja herkemmin. Pimeässä kulkiessa kaikki energia hupenee hapuilemiseen, kompurointiin ja yrityksiin päästä eteenemään.

Valoa lisääntyy sitä mukaan, kun ihminen kuuntelee sisintään, huhuilee Jumalan puoleen ja alkaa saamaan vastauksia kysymyksiinsä. " Kysyvä ei eksy tieltä!" Niin yksinkertaisen kuulosta, mutta käytännössä se on vääntöä valon ja varjojen välillä. Entinen itse, siis se hapuilemiseen tottunut epäluuloinen ja uskomuksien pinhuusissa ollut, ei tahdo millään uskoa, että valo on totta. Huojentavaa on tietää, että kun valo on ensikerran syttynyt, niin se ei sammu koskaan. Tässä on juuri kyse sielun matkasta, elämästä elämiin tapahtuvasta oivaltamisesta ja lopulta valaistumisesta. Eteneminen on vaivalloista ja hidasta, koska kaikki kokemukset tunteineen, uskomuksineen ja menettelytapoineen joutuu puhdistusoperoinnin alaisuuteen. Valo lisääntyy ja ihminen henkistyy oman tahtomisensa ja tekemiensa valintojen kautta. Oikeudenmukaisuus ja rehellisyys ovat niitä kannustimia, joita käyttämällä selviää vaikeimmistakin haasteista, mitä elämä tarjoilee. Anteeksi antaminen on henkisistä prosesseista kaikkein puhdistavin ja sidoksista vapauttavin. Jumalan rakkaus on ehdotonta laatuaan ja varmuus valita rakkaudesta päin kasvaa, sitä mukaan, kun elämä etenee.

Ihmiset joiden kanssa tätä matkaa tehdään, ovat niitä tuttuja sieluja, joiden kanssa ollaan taivallettu aiemmissakin elämissä. Kasvu tapahtuu juuri ihmissuhteissa. Mitä enemmän kykenen toimimaan niin, etten enää lisää negatiivista karmaa sielujen eli ihmisten suhteen, sitä varmemmin etenen henkisellä polullani. On siis tarkasteltava ihmissuhteita ja löydettävä keinot tehdä sopu ja rauha. Vain siten saan muutettua tulevaisuuttani, niin tässä elämässä, kuin tulevissa. On myös tärkeä muistaa suhde omaan itseen. Kunnoitus ja rakkaus kaikkea elämää kohtaan ylevöittää mieltä ja saa oman elämän tuntumaan mielekkäältä. Itsensä mollaaminen, vähättely, alistuneisuuteen tyytyminen, oman tahdon käyttämättä jättäminen, rakkaudettomuus, viha, inho jne. ovat piirteitä, joista on kyettävä pääsemään eroon. Samoin liiallinen itsekkyys. omahyväisyys, mustasukkaisuus, omaistamisen halu, pöyhkeys, anhneus, toisten alistaminen ja hyväksi käyttö, ylimielisyys, tukahduttaminen ja vallan väärin käyttö, ovat piirteitä, jotka teettävät totisesti töitä henkilökohtaisella saralla. Jos ihminen itse ei voi luonnolleen mitään, niin elämä kyllä voi ja niin se tekeekin täysin oikeudenmukaisesti ja täsmällisesti. Siis kaikki ollaan samassa veneessä ja samojen lainalaisuuksien vaikutuspiirissä. Kysymys kuuluu, mitä minä itse voin tehdä saattaakseni itseni tasapainoon? Kyse on tekemisestä, ryhtymisestä ja tietoisesta valinnasta. Voin toki jättää kasvu haasteet elämän kouluun ja moni meistä toimiikin niin, koska kokee, että itselleen ei voi mitään. Minä olen erimieltä tässä asiassa. Kuka sitten voi, jos en minä? Kyse on haluamisesta tai lähinnä viitsimisestä. Laiskansitkeys ja mukavuuden halu ovat piirteitä, joilla on suunnaton ote ihmisen mieleen. Helpon elämän fiiliksissä on petos, jonka seuraukset näemme, kun vain haluaisimme katsoa. Pimeässä ( hengettömyyden) vaiheessa emme toki kykene edes näkemään niitä ja siksi sallimme niin paljon pahaa tapahtuvaksi. Vasta havahduttuamme tulemme tietoisesti näkemään mitä elämässämme on meneillään.

Itsensä kanssa painiminen on totista työtä. Jos olen negaatioiden tilassa, minu tulisi pyrkiä sieltä pois, niin pian kuin suinkin. Elämänkielteisyys on mielen syöpä joka tukahduttaa kaiken kasvun. Paraneminen on mahdotonta, jos uskottelen itselleni ja toistan sitä vielä ääneen läheisilleni, että ei tästä selviä tai ei tästä tule mitään. On kuin heittäisin bensaa liekkeihin. Rovio on kyllä komea, mutta tulos on kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Parannuksen tekeminen tarkoittaa mielen muutosta kielteisestä myönteiseen. Mikäli aiomme saada itsemme kuntoon, niin tehkäämme mielen mutos. Juuri nyt, tänään. Nähdään se hyvä, mitä elämässämme on.  Tarkistetaan ihmissuhteidemme tila, korjataan niitä missä on väärinkäsityksiä tai katkerruutta, pydetään anteeksi jos olemme toimineet väärin, soitetaan niille, joiden kanssa joku asia on jäänyt hoitamatta. Annetaan anteeksi niin itselle kuin toisille, jossakin vaiheessa meidän täytyy tulla siihen tilaan, että  olemme tasapainossa ihmissuhteidemme ja itsemme suhteen. Siinä vaiheessa onkin sitten jo niin paljon valoa, että näemme aivan selkeästi sen,  mihin ryhdymme seuraavaksi. Niin matkamme jatkuu...