Erillisyyden tunne on seurausta väärinymmärtämisestä. Siinä tilassa on lähtenyt seuraamaan harhaa. Harhan vallassa ollessaan ihminen kuvittelee siis ei tiedä. Ei haluakkaan tietää eikä ottaa selvää totuudesta, koska totuuden paljastuminen vie pohjan pois siitä minkä kuvittelee todeksi. Elämme harhoissa kun kuvittelemme, että maailmamme siis ulkoinen olemisemme pohjautuisi todellisuuteen. Olemme unessa kun poltamme itsemme loppuun siinä kujanjuoksussa missä itsekukin hankkii elantoaan. Jumala on hengessä, henkisessä ulottuvuudessa, ihminen on erkaannuttanut itsensä omien halujensa kautta. Itsekkyys, ahneus, kilpailu jne. ovat ihmisten tapoja pyrkiä hallitsemaan. Minkä ajan annamme hengelle eli Jumalalliselle?Ajan antaminen tarkoittaa tässä ulottuvuudessa, arjessa. Ihminen voi elää elämänsä niin kuin tahtoo-vai voiko? Kuinka valtavat sidokset pitävät ihmistä otteessaan ja niitä pidetään täysin hyväksyttyinä ja kannatettavina. Ihminen tarvitsee viitekehyksen, että kuuluisi yhteisöön. Olisi hyväksytty ja arvostettu yhteisön jäsenenä. Että tuntisi elävänsä ja olevansa oikealla puolella ja oikeassa. Ihmiskunta lääkitsee itsensä kemiallisilla aineilla, kun tuntuu pahalta ja käy kipeää. Huumaamme itsemme, ettemme kuulisi oman hengen kuiskailuja. Samalla myrkytämme sielumme asuinsijan, tämän kertaisen elämän kulkupelin. Koululääketiede ei edelleenkään tunnista henkistä olemuspuolta, koulusysteemimme palvelee materialistista maailmaa jopa kirkko papaistoineen palvelee enemmän rahaa kuin Jumalaa. Siksi voimme niin huonosti kun emme tee elettäkään muuttaakseemme painoarvoja. Painoarvo kyllä muuttuu jossakin vaiheessa henkiseksi, koska Jumala on oikeudenmukaisuudessaan ja totuudessaan antanut jokaiselle lapselleen kipinän itsestään. Milloin kipinä leimahtaa liekkiin? Siinä vaiheessa kun se saa happea tai kun se pääsee liekin kanssa tekemisiin. Hapettaminen on jokaisen meistä tehtävä, sen osan Luoja on jättänyt meidän vastuullemme.
Kun maailma on harhaa niin todellisuus löytyy sisäisyydestä, hengen maailmasta. Kuitenkin elämme tämän vaiheen sielumme kehityksessä ihmisinä ja täällä harhassa. Voinko ratkaista tämän ristiriidan henkiseksi voitoksi ja millä tavoin? Antamalla Jumalalle enemmän aikaa. Rukoilemalla, hiljentymällä.Mitä enemmän kiinnityn siihen, sen voimakkammaksi henki muodostuu ja epävarmuus kaikkoaa. Samalla alan ymmärtää miksi olen elämässä tätä elämää täällä. Voiko suurempaa vahvistusta saada kun ymmärtää tarkoituksensa? Samalla tapahtuu niin monia asioita jotka hälventävät surun, kivun, epätoivon ja epäuskon. Luulottelun ja uskottelun väistyessä, esiin tulee lujuus ja totuus. Onko kyse kaikkiallisesta totuudesta vai omasta henkilökohtaisesta totuudesta? Ehkä kyse on kaikkiallisen totuuden omasta oivaltamisesta.
Aikojen alusta ihminen on kaivannut selkeää yhteyttä alkulähteeseensä eli Jumalaan. Kehitys on ollut vaivalloista ja tuskallistakin. Kehitys on henkistä eli tulla tietoisesti tietoiseksi sieluksi jolla on suora yhteys Luojaansa. Montako elämää siihen menee? Sillä ei juuri nyt ole merkitystä, koska kaikki kokemusten antama tietoisuus on mukanasi. Se näkyy ja kuuluu meistä, itse kenestäkin. Tarvitsemme kokemuksia kasvuumme-ja nykyisyydessä elämme todeksi sielumme tietoisuuden tasoja. Voimme nähdä millä portaalla suurin osa ihmiseksi puettuja sieluja on etenemässä. On muistettava että ne jotka ovat edellä eivät ole sen parempia tai pystyvämpiä vaan heillä on tietoisuutta laajemmin. Laajus tuo aina enemmän koettavaa ja aina enemmän vastuuta. Ne jotka kuvittelevat olevansa parempia ovat langnenneet itsekkyyden kuoppaan. Mitä enemmän ihmisen sielu tulee esille persoonsassa, sen nöyremmäksi persoona muuttuu.Anna enemmän aikaa sielullesi ja Jumalalle. Tänään huomenna aina ja ikuisesti. Amen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti